Karmeja ja katolla kiipeilyä

30.04.2019

Kevät on jo pitkällä ja niin mökkinikin! Olen erittäin kiitollinen auringolle, joka on energisoinut minua ja mahtavaa apurijoukkoani. Huhtikuun puolivälistä lähtien minulla on ollut ilo ja onni työskennellä työmaallani upean porukan kanssa. Heidän ansiosta mökkini onkin niin pitkällä!  Olen saanut oppia ja jakaa oppia eri kulttuurista tulevien ja eri ikäisten kanssa. Saksa, Ranska, Sveitsi, Romania, Englanti, Espanja, Hollanti; näistä maista on tähän mennessä apurini tulleet.

 

Palaan blogissani vielä hetkeksi maaliskuuhun, jolloin asensin mökkiini ikkunan karmeja. Idea karmeissa oli rakentaa ne suoraan runkoon, jolloin ne olisivat osana oksapunosta johon savi kiinnitetään. Toinen vaihtoehto olisi ollut rakentaa erilliset karmit, jotka upottaa saviseinään tai kiinnittää erillisiin tukitolppiin ja kolmas vaihtoehto olisi ollut upottaa pokat ilman karmeja saviseinään. Ensimmäinen vaihtoehto oli minusta kaikista paras ikkunoiden huoltamisen ja rakenteen hyödyllisyyden kannalta.

 

Karmeja tehdessä tuli tehtyä yksi moka, jonka varmasti muistan seuraavalla kerralla, jos sellaista tulee. Talon ikkunat hankin karmeineen, joten tätä virhettä en siinä tule tekemään. Olin nimittäin mitannut ikkunat millilleen ja karmit millilleen samoihin mittoihin. En tajunnut, että karmeissa on oltava noin 5 mm väljyysvaraa. Enkä ollut ensin tehnyt yhtä ja testannut sitä, että se varmasti toimii. Ei. Mikään ikkuna ei mahtunut karmiin ja näin jouduin jokaista ikkunanpokaa höyläämään pienemmäksi. :(

 

Huhtikuun pääurakka on ollut katon rakentaminen valmiiksi EPDM-kumia varten, jonka olisi määrä saapua työmaalleni vielä tällä viikolla. Alla on kuva joka havinnollistaa katon rakennetta.

Ensimmäinen askel oli suoristaa kattopuiden päät otsalaudoitusta varten. Tämä oli melko haastavaa, mutta innovatiivisuutta kehittävää työtä. Työkaluina toimi käsisaha, vatupassi, lyjykynä ja matonkude. Kattopuut piti sahata siis pystysuoraan, sekä oikeaan kulmaan, niin että otsalauta asettuisi mahdollisimman kauniisti kahden tai kolmen kattopuun välin.

 

Toinen työvaihe oli otsalaudoituksen kiinnittäminen. Tässäkin taas yksinkertaiseen neliötaloon nähden haastetta toi se, että jokaisen otsalaudan pää piti sahata tiettyyn kulmaan ja vielä vinoon piirrettyä viivaa pitkin. Todellakin sahaamisen jatkokurssi materiaalia!

 

Yksi kevään apureistani on rakennusmestari ammatiltaan ja hänelle olenkin jo moneen kertaan nauranut, että tämä minun projektini on 'advanced engineering' eli erittäin edistynyttä insinöörityötä, vain niille jotka haluavat tosissaan haastaa insinöörin ja rakentajan taitojaan. Rakennuksissani tulee hyväksyä muodon koukeroisuus ja eloisuus, mutta huonosti istuvat liitokset kielivät kyllä puuntyöstö- ja insinööritaidon puutteesta. Vaikka haluaisinkin, että jokainen liitos olisi kaunis ja saumaton, niin tyydyn monessa kohtaan toteamaan 'Kunhan se kestää, niin olen iloinen.'

 

Tässä hieman kuvia otsalaudoituksen työvaiheista.

 

 

Kolmas työvaihe oli katon päälystäminen. Materiaaleina käytin paikallisen yrityksen Hirsitikan keltettä, dyykattua lautaa ja keltettä, oksia, reikämetallinauhaa, romumetallinauhaa, sekä paljon nauloja. Katolla työskentely sujui erittäin jouhevasti selkeällä työjaolla: 2 katolla mittaamassa ja naulaamassa, maassa yksi sahaamassa ja yksi juoksupoikana. Sahaamista helpottamaan rakensimme työpöydän ja muutaman painavan suosituksen jälkeen ostin kätevät alumiinitikkaat, joiden ostoa en lainkaan kadu.

 

Haastavin työvaihe katon päälystämisessä oli oksien kiinnittäminen. Räystäs päälystettiin kokonaan keltteellä, puuvajan puoli keltteellä ja laudalla paitsi ylin osa, johon teen oksista spiraalin ja vessan puoli on kokonaan oksista. Paksuimmat oksat on kiinnitetty nauloilla kattopuihin ja pienemmät oksat kiinnitimme metallinauhoilla.

 

Vessan katon oksittamistyön luovutin kahdelle luotetulle apurilleni tehtäväksi, sen jälkeen kun olin sen itse testannut. Minusta oli näin parempi, sillä tiedostan, että minulla tälläinen työskentely menee helposti liian tarkaksi ja taiteelliseksi nyhräämiseksi. Apurini saivat oksituksen erittäin kelposesti toteutettua. Spiraalin halusin toteuttaa itse. Kuvassa se on edelleen erittäin kesken. Tätä tehdessä eilen pääsin aivan flow-tilaan, se oli minulle aivan kuin taideteosta tekisin. Tänäänkin tein sitä lähes koko päivän ja vielä menee huominen, mutta kaunis siitä tulee. Alla vielä muutama kuva katosta sisältä päin ja koko mökkeröisestä tämän hetkisessä tilassa.

 

Minusta mökkini on erittäin soma jo nyt. Se muistuttaa sientä. Olen niin kiitollinen, että saan jakaa tätä kokemusta kaikkien kanssa. Apureitteni, naapureitteni, blogini lukioiden, ystävieni, perheen jäsenteni. Kiitos kaikille avustanne, tuestanne ja ihanista kommenteistanne. Kuten isäni, joka viime käynnillä sanoi minulle: 'Tämähän on ihan kuin Lord Of The Ringsistä!' Saan ihanasti voimaa tästä lausahduksesta. :)

Kiitos, ensi kertaan!

 

P.S. Jos kukaan ystävistäni, tutuistani, tutun tutuistani haluaa tulla osallistumaan tänä kesänä mökkini ja taloni rakentamiseen, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä. Täällä pääsee lähitulevaisuudessa leikkimään savella, siirtämään kiviä, keräämään sammalta ja kaikkea muuta mukavaa yhdessä puuhaamista ja elämästä nauttimista. Tervetuloa!

 

 

Share on Facebook
Please reload